haamu

mä riitän
koitan uskoa tohon joka päivä
koitan uskoa, oon hyvä
tiedän et puhun liikaa
kuinka oon ihan arvoton
tiedän että mulla on väliä
miksen osaa valita tunteiden ja järjen väliltä?
oon aina ollu tunne-ihminen
äkkipikanen, tempperamenttinen
mitä näitä nyt on

ihan tosissani koitan arvostaa mun elämää
aivan kaikkea mitä se sisältää
koitan olla kiitollinen joka päivä
olla ottamatta itteeni muiden sanoista
tai varsinkaan omista
ei mulle hirveen usein ees enää olla ilkeitä

oon tehnyt itestäni haamun
kun kävelen ei kukaan mua nää
kun mä kysyn ei kukaan vastaa
se on surullista
mut saanpahan rauhaa
olla yksin ja miettiä
sitä kaikkea mitä menetän
joka päivä teen päätöksiä
ne ohjaa hyvään tai huonoon
tai no yleensä
mun kohdalla ei mennä minnekkään suuntaan
ollaan vaan kattellaan
pistän viestin ehkä ens viikolla
"nähdäänkö?"
tai sit en milloinkaan

he nauravat

01/05/17
piirrät teidät hymyilevin kasvoin
mutta ette te hymyile
sisään astuessani pelkkää huutoa
en kuule lapsien naurua
ette te hymyile, ette te hymyile
ette koskaan minulle

kyllä olet mielessäni, sinä
sinä joka olet aina ollut täällä
en silti vieläkään ymmärrä

olen tyytyväinen itseeni
sinä taas sait minut vihaamaan itseäni
sinä sait minut vihaamaan teitä
muita, heitä, ihmisiä
kaikki tapahtui pienessä hetkessä
sait minut vihaamaan sinua
mutta nyt sinä vihaatkin minua
ja minä nauran
en vihaa ketään
17 vitun vuotta
ha ha haa

bussipysäkki ja kaksitoista muuta

dramatisoin tätäkin hetkeä

koitan saada jännitystä

elämään täytettä
päiviini täydennystä

vedän viimeisen hengenvedon

sisään ja ul-

oho en voikkaan

nyt seison bussipysäkillä

minä ja kaksitoista muuta

me tiedämme ettemme nää päivää uutta

se meitä huvittaa

ha ha haa

me nauretaan

venataan dösää seuraavaa

nyt nähdään, se tulee vastaan

se ajaa tuhatta ja sataa

ei kohdallamme jarruta

kuolleet kuolevat

vain minä jään pystyyn

tunnen bussin painon sen murskatessa kehoni

silti palaan takaisin ja seison paikallani

olen entiseni