itkujen valtameri

tää on murheiden huone
joskus vaan mietin
onko se sun luonne
vai onko se jotain arempaa
et usko voivas parempaan
tää on itkujen valtameri
ja jos et itse jaksa
niin voit olla aivan varma
että muut pitää siitä huolen
ettet tästä voi nousta
ne pitää huolen
et vielä jonakin päivänä säkin kuolet
tää on pahan olon valtakunta
ei oo iloo, ei hymyy, vaan surua, ei muuta
ja kun sä avaat ja suljet sun suuta
sun sanat viiltää mun ihoo niin terävästi
en toivo aamulla herääväni
en toivo enää uutta hyvää
en usko että missään on mulle mitään
kyllä joku pitää huolen et hukun
kyllä joku pitää huolen ettet nuku
kyllä joku pitää huolen ettei mistään mitään tuu
et vaan uskalla enää vaivautuu
et rakastuu
ja tiiän miltä se tuntuu
kun jokainen henkäys tuntuu viimeiseltä
ja miltä tuntuu kun ajat vaan
ei tuu vastaan uusia teitä
tai ees tienviittoja
jotka kertoisi sun olevan olemassa
ei tuu enää ystävällisiä hymyjä kadulla
ei niitä jotka kertovat sun olevan vielä elossa

mä kannan sun oloa vaikka hautaan asti
jos pelataan ristinollaa
oo ympyrä, mä oon rasti
jos kuunnellaan lauluja
voit vaan kuunnella mukana
sillon mä oon laulaja
voit luottaa
et tuun sut reppuselkään ottaan
niinkuin sä otit mut aina
ei sun paha olo oo mulle vaiva
anna mä autan
anna mä puhallan kuin sä kun itseeni satutan

ja jos tää on kerran se itkujen meri
eikä kukaan oo yhtä paha kuin minä itselleni
niin miksi sitten vieressä katselet
kun mä pintaan uiskentelen
kuitenkin aina täytät pettymysten uima-altaan
ja jos kerran et ees mulle kerro
niin miks niin outo tunne mut valtaa
et haluisit vaan huutaa suoraan mun korvaan
itkeä ja sitten kuiskata et kuinka paha sun on olla

jos mä jotain
niin sinua ainakin
jos jotain pelkään
se on sitä ettet enää nää
et nää mua enää
et tunnista läheisiä, et yhtään ketään
ja jos mä jotain
niin sitä ainakin et unohdat
unohtaisit musta ne kohdat
ne kohdat joihin aina sattuu
ne kohdat joihin voisit vaa tarttuu
ja oisin varma etten haluu vielä maan alle maatuu
mut mitä tehdä kun sulta puuttuu raajat
ja mitä tehdä kun sä haluut maahan
tai just sinne maan alle
matojen syötäväks vieraalle maalle
mä ainakin kukkia kantaisin
mä ainakin kaksi paskaa antaisin

mä lupaan kantaa sua mukanani
mä lupaan ettei sun kamppailu osoitu turhaksi
ettei sun koskaan tarvii pelätä et teit tän turhaan
kuuntele mua lohikäärme
älä itseäsi murhaa
en minäkään enää tahdo muistaa
millaista oli sydämen pohjasta nauraa
älä luovuta koskaan