kipuni

mä tykkään ku mun lähel on ihmisii joihin sattuu
saa mut unohtaa et mäki tunnen kipuu
mun paha olo turtuu

oot mun suosikkiharha

hän istuu mun vieree
ei istunukkaa
hän ottaa mua kädest kii
vaikkei hän ookkaa siin
mä nään sust harhoi
ne on mun lempparei

mun on vaikee olla sun kaa
koska toi toine ei lähe milloinkaa
mut on se iha jees
ei tarvii mennä yksin nukkuu ees
ku hän taas kömpii mun vieree

tiiän ettei häntä oo
ettei tää oo aitoo
aamuisin en tiiä mis oon
mut se tuntuu niin hyvältä
sun vierest joka aamu herätä

elämä oli meidän helvetti

mä toivon et sitku kuolen pääsen turvaan

pääsen turvaan pahalta

pääsen paikkaan, jossa ansaitsen sen kaiken rakkuden jota en täällä saanutkaan

saan kokea jokaisen mun rakkauden

pääsen paikkaan jossa oon sun aina

pääsen paikkaan jossa meille on aikaa

pääsen paikkaan, josta en koskaan lähtenyt

sydämees meen kautta aortan

siellä uuden universumin alotan

annan sun veren kulkee mun lävitse

sun viereen päädyin ihan itse

älä pliis taas alota

annan itelleni luvan hajota

mä alan syvemmälle vajota

ees viha ei sua mun sydämestä kadota

muhun putoa, niin annan sun mut rikkoa

kädet mun saat katkasta

kyllä mä sua rakastan

se lämmittää mun sydäntä

kun hän pitää meteliä

sillon ku hengittää

anna mun aina katsella häntä

nussitaan pilvien päällä

ei meidänlaisille kuoleman jälkee oo helvettiä

meidän helvetti oli jo täällä

nyt voidaa hengähtää

ikuisuus levähtää

ei oo mitään hätää

en oo menos mihinkään

en lähde ikinä

kipeä pää

se tapahtu taas sittenki
en osaa sanoo enää nätisti
et koitin taas tappaa itteni
mitä jos tän loppuun vedänki
hengen iteltäni vienki

tääl on vitun kylmää nyt
tuntuu et sydän ois jäätyny
koitan pulssii
ei viel pysähtyny

mä oon yksin täällä
en tunne yhtään mitään
tai ketään
en mä haluu herää

herätä
ylös mut vedä
auta
en saa henkeä

nyt on taas lämmin
hyvä olla
älä saatana
se polttaa
se satuttaa
se on ihan liian kuumaa

tiiät sen kun se sua mukavasti lämmittää
katot kun veri lavuaarista häviää
et tunne sun käsiä
en voi käsittää
miten en tunne enää mitään

oon pohjalla
oon pieni
kato ku täällä kierin
mitä sun just nyt tekee mieli?
älä sano kovaa
kuiskaa se mun korvaan
sano ku se ei vois enää satuttaa
niinku se ois sanoja vaan
ei mitään sen suurempaa

mä ajan taas ympyrää
mun näkö sumenee
en mitään nää
en nää kun se tulee eteen
en nää ku se lopun musta tekee
mä ajan mereen

se oli vahinko
oon pahoillani
pidä mua väkisin paikoillani
ota kii ku leikin puukoillani
se on nyt ohi

se tunne mut taas jättää
se jättää mut tähän yksinään
ennen ku se lähtee
se kuiskaa: "ei oo mitään pelättävää."
"älä mee. älä jätä. mitä jos en yksin kestäkkään tätä?"
mä pyydän, mä anelen
meen polvilleni ja rukoilen
mut se lähtee ja vilkuttaa
jättää mut verisissä polvissa huutamaan

mä huudan vieläkin
mä rukoilen sitä edelleenkin
"tuu jo takas. ei pitäs olla ilman sua. mä en kestä, en haluu vapautua."
se kattoo mua kattojen päältä
se kattoo ku hypin jäällä
toivot et jää räsähtää
putoon, mut jää kiinni pää
oon päästä kiinni jäässä
"jenna. mä oon vaan sun päässä."
"et oo. tuu takaisin. mä sulle ihan kaiken antaisin. kunhan et jätä, et nyt kun on niin pimeää."
se mulle nauraa räkättää
kääntyy ympäri
ja näyttää keskaria perään

ollaan oltu nyt hetki ilman sitä
pidetään tää meijän välisenä
mut se mua kokoajan tuijottaa
pyydän että se lopettaa
mut se jää taas katsomaan
se valvoo kun mä nukahdan
katsoo
ja on tässä
ihan kokoajan

elämä on, konstikas

paniikkikohtauksia mielisairaalan pihalla
vitun ironista
anna mun vittu itkeä
haluun nyt levätä
verta mun kädessä, kohta viemärissä
onko nupon vessa hyvä paikka tappaa ittensä?
pidän nii kovaa kii, ettet pysty lähteä
14, mä painan lähetä
onks tää nyt sitä vitun telepatiaa
ku aletaa huutaa samaan aikaan
tää on jo rutiini
pinttyny tapa
n itteni

luiseva kaveri

se oli iha vitun laiha
pelkkää luuta ja nahkaa
mun paras kaveri otti mua kaulast kii
kannoin sitä pitkin baarii
se tilas cokiksen mut ei saanu siihe pillii
lähettii lelukauppaa, se pelas pokemonii
pidin kii ja kaikki oli ku vuosii sit
se nukahti mun sylii
sen isä tuli ja se huusi mul niinku aina ennenki
ja se veti henkee ja kuoli mun sylii
sen luiset kädet mun sylis
heitin sen hautaan, laitoin arkun kii
nii mä hautasin sen
ja taas mä hautaan ystävii

yksi

yksin yksin yksin
tapa mut
yksi kaksi
tapa mut

parhaita ystäviä

kuka haluaa olla sun kanssa

kuka haluaa olla vaikka

kaikki ois hajalla

olisit aivan pohjalla

eikä millään ois merkitystä

tai ehkä olisikin

aiheuttaa niin kovasti ihmetystä

mikä sun lempiväri on

mitä haluut et teen kun oot voimaton

tai sillon kun oot kukkuloilla onnes

mentäiskö kauas pois kunnes

ei olis enää ketään tai mitään

karattais

mentäis pohjoseen, länteen tai itään

olet aina muuttunut

sen mukaan kuka suhun on rakastunut

oot aina ollut se mitä muut ovat halunnu

ja kun sut on jätetty

tuntuu kun ois kaikki puuttunut

tuntuu kun ois kädet puutunu

kaikki muuttunu

väärään paikkaan juurtunut

istu kallion reunalle

vedä käteen

ja vajoa vaikka maan alle

itkujen valtameri

tää on murheiden huone
joskus vaan mietin
onko se sun luonne
vai onko se jotain arempaa
et usko voivas parempaan
tää on itkujen valtameri
ja jos et itse jaksa
niin voit olla aivan varma
että muut pitää siitä huolen
ettet tästä voi nousta
ne pitää huolen
et vielä jonakin päivänä säkin kuolet
tää on pahan olon valtakunta
ei oo iloo, ei hymyy, vaan surua, ei muuta
ja kun sä avaat ja suljet sun suuta
sun sanat viiltää mun ihoo niin terävästi
en toivo aamulla herääväni
en toivo enää uutta hyvää
en usko että missään on mulle mitään
kyllä joku pitää huolen et hukun
kyllä joku pitää huolen ettet nuku
kyllä joku pitää huolen ettei mistään mitään tuu
et vaan uskalla enää vaivautuu
et rakastuu
ja tiiän miltä se tuntuu
kun jokainen henkäys tuntuu viimeiseltä
ja miltä tuntuu kun ajat vaan
ei tuu vastaan uusia teitä
tai ees tienviittoja
jotka kertoisi sun olevan olemassa
ei tuu enää ystävällisiä hymyjä kadulla
ei niitä jotka kertovat sun olevan vielä elossa

mä kannan sun oloa vaikka hautaan asti
jos pelataan ristinollaa
oo ympyrä, mä oon rasti
jos kuunnellaan lauluja
voit vaan kuunnella mukana
sillon mä oon laulaja
voit luottaa
et tuun sut reppuselkään ottaan
niinkuin sä otit mut aina
ei sun paha olo oo mulle vaiva
anna mä autan
anna mä puhallan kuin sä kun itseeni satutan

ja jos tää on kerran se itkujen meri
eikä kukaan oo yhtä paha kuin minä itselleni
niin miksi sitten vieressä katselet
kun mä pintaan uiskentelen
kuitenkin aina täytät pettymysten uima-altaan
ja jos kerran et ees mulle kerro
niin miks niin outo tunne mut valtaa
et haluisit vaan huutaa suoraan mun korvaan
itkeä ja sitten kuiskata et kuinka paha sun on olla

jos mä jotain
niin sinua ainakin
jos jotain pelkään
se on sitä ettet enää nää
et nää mua enää
et tunnista läheisiä, et yhtään ketään
ja jos mä jotain
niin sitä ainakin et unohdat
unohtaisit musta ne kohdat
ne kohdat joihin aina sattuu
ne kohdat joihin voisit vaa tarttuu
ja oisin varma etten haluu vielä maan alle maatuu
mut mitä tehdä kun sulta puuttuu raajat
ja mitä tehdä kun sä haluut maahan
tai just sinne maan alle
matojen syötäväks vieraalle maalle
mä ainakin kukkia kantaisin
mä ainakin kaksi paskaa antaisin

mä lupaan kantaa sua mukanani
mä lupaan ettei sun kamppailu osoitu turhaksi
ettei sun koskaan tarvii pelätä et teit tän turhaan
kuuntele mua lohikäärme
älä itseäsi murhaa
en minäkään enää tahdo muistaa
millaista oli sydämen pohjasta nauraa
älä luovuta koskaan

ota kädestä

mä nään puun ja autot täältä
tän suuren rakennuksen päältä
tuuli tarttuu mun hiuksiin
haluun kadota ikuisuuksiin
siihen virtaan joka jatkaa
se jatkaa sitä matkaa
sitä matkaa jonka jätän nyt kulkematta
sä pysäytät auton, oot ajamatta
katsot taivaalle, siitä katolle
ymmärrätkö?
tää tuntuu ihan mahottomalle

ajat ympäriinsä
joka päivä ajat kauemmas
kaukanako on helpompaa?
pysähdy
mut älä jäädy
pää pystyyn
ole vaikka hiljaa
mut älä lopeta

missä kohtaa mikään ei enää tunnu miltään?
siinäkö kohtaa kun otat mua kädestä enkä halua susta enää mitään?
siinäkö kun meet sohvalle istumaan
mä jään sänkyyn makaamaan
sä sanot että välität ja rakastat
mut jos oot tosissas
miksi mua taas satutat?

ja kun mikään ei tunnu
kun ilta kerta toiseensa taas tummuu
kun tekis mieli lyödä vaik naapurin mummuu
kun katon postilaatikkoon
eikä siellä ees laskuja oo
siinä kohtaa kun kävelen kaduilla
tai ihan sama vaikka koulussa
ja kukaan ei enää kato
ne ei kato kun mä katoan

mulla on sulle salaisuus
mulla on numero uus
vois luulla et se ois kuus
mut ei
se numero on kolmetoista
oo tarkkana
jos oot kuullut tän tarinan
kolmesti taikka vaan kerran

huhtikuu on mennyt menojaan
oon täyttäny 18 eikä mikään mistään eroa
oon koko elämäni yrittäny paeta
oon toivonu ettei tarvis lääkkeitä hakea
oon toivonu ettet löis tai haukkuis
mut kenestä mä ees puhun?
mä puhun teistä kaikista jotka on kuunnellu

oot seurannut vierestä
kun mä alamäes vierin
kun musta vuotaa veri
oot kattonu ku makaan tiellä
ootetaan sekunti vielä
kyl se auto tulee sieltä
se ei ehkä paranna mieltä
mut ainakaan en olis enää tiellä

kenen tiellä?
kenen tahansa joka on joutunu mun paskaa niellä
ootko lukenut viestit nyt tarkkaan?
mitäpä jos elämä musta tänä yönä karkaa
mitä jos oon kyllästyny kuulemaa
siitä miten elämästä tulee parempaa
tai siis kuulemma
se mikä ei tapa vahvistaa
tiedätkö miltä tuntuu kun ahistaa?

ootko koskaan maannut nurmella ja katsellut taivasta
tai herännyt kun aurinko nousee vasta
tai ootko joskus saanut seksiä niin hyvää
ootko kuunnellut kun sun lempibiisi soi
et tunne mitää
ja se on vaa vittu voi voi

tiedät miltä tän pitäs tuntua
tiedät et oot onnes kukkuloilla
mut et voi muuta ku kiroilla
ku et vittu tunne sitä
et tunne olevas elos
et tunne olevas onnellinen
et tunne olevas mitään
et
mitään

just nyt mun käsii kutittaa
ne syyhyy ku siel ois sata muurahaista
siel mis pitäis kulkee veri
siellä virtaa mun epäonneni
tekis mieli repii iho irti
mut hei se on tunne vaan
ei se sen kummempaa

tarjoot mulle kaljaa
en halua ottaa
koska hän ottaa
hän ottaa sitä aina ja haisee pahalle
hän haisee mun ahdistukselle
hänen yösuukot maistuvat masennukselle
ja hänen halauksensa tuntuvat kuolemalle
hänen rakkaus tuntuu pahalle

muistan kun ihastuin ekaa kertaa
oli monta poikaa joita koitin keskenään vertaa
kuka noista räkänokista rakastais mut ehjäks
se oli hölmö peli vaan
tuntuu siltä että sitä se on taas
laitan sut riviin seisomaan
ja tarkasti alan katsomaan
minkä väriset silmät tai hiukset
tärkein kuitenki
minkälainen sydän?

mä koitan korjaa jokaista virhettä
jokaista harha-askelta
ei ne oo mun askelia
mut silti kävelen takaperin
löytäisinkö toisen takaperin kävelevän kaverin?
sellasen joka ymmärtäis sen ku menneisyys on tatuoitu otsaan
sellasen joka kuivan tien sijaan astuu mielummin loskaan

aurinko paistaa ja mua ahistaa
oisko aika mennä nukkumaan
jos ei nukuta voit syödä mun lääkkeet
ne tekee kaikesta vähemmän tärkeet
ne tekee tästä tasapaksuu
sellast ettei haittaa jos vähän kaatuu

kaaduin ja kaduin
kuvailen sua lasten saduin
prinssi urhealla ratsullaan
ratsastaa kohti jumalaa
mut kuka jumala on
se joka päättää millon
on aika olla vitun onneton
se joka sanoo millon sun kuoltava on
ja millon sun suru on aiheetont
se olet sinä
sinähän sen päätät
sinähän se määräät
oot oman ittes herra
ja tää herra haluu pudota enemmä ku kerra
tän oman ittensä herra
taitaa olla humalassa sen verran
ettei enää tajuu kuka sitä ohjaa
eiku hetkinen... ollaan hiljaa tässä kohtaa
palataan asian pariin ihan kohta

just nyt vaikeeta

sukissa ananaksia

paidassa vihreitä raitoja

ja no valkoisia

jano

hän kääriytyy rullaksi

joskus hänkin muuttuu mullaksi

mutta nyt hän nukkuu

on huhtikuu

koitan tehdä kaiken ja enemmän

itseäni vaan hämmennän

enkä saa mitään aikaan

en tiedä mitä ajan takaa

ei mulla oo enää aikaa

tai no on joo

haluisin nukahtaa sun kainaloon

mut sä vaan sanot 

sanot ettet tiedä

ja että stressaa saatanasti

voisinko just nyt nukahtaa ainiaaksi?

ei täs oo mitään järkeä

tai ei missään oo

mitään

koitan sanoo kiitos ja anteeksi

koitan olla ryhtymättä ahneeksi

koitan sulle kelvata ainiaaksi

ja niin eteenpäin

mitä sä mussa koskaan näit?

ainakin oot varma etten sitä oo

mitäköhän vittuu ees oon?

mut en ainakaa se joka on hiljaa

se joka nätisti odottaa

se joka itkee joka ilta

se mä en oo

haluun enemmän tahtoo

tahdon vaatia ja käskyttää

tahdon määrätä ja sua kyttää

tahdon et itket ja sul on paha olla

tahdon et meil on ihan mahdotonta

tahdon kuolla

mut ymmärrätkö se en oo mä

se joka tahtoo en oo mä

se on joku muu tuolla

mun sisällä, kun piiloudun peitolla

tuolla sisällä se huutaa

jotain pitäs muuttaa

en enää erota itseäni pahasta olosta

koti ei tunnu enää kotosalta

mikään ei tunnu riittosalta

ihan sama en jaksa enkä pysty nyt parempaankaan

suu täynnä kiviä

Pihalla oli kiipeilyteline. Siinä oli paljon kaikkea. Oli tavallinen liukumäki, erilaisia portaita, tikkaita, putkia ja rautainen tanko, jota pitkin pystyi liukumaan alas kuin palomies. Halusin liukua tankoa pitkin, mutta poika ohitti minut. Hän oli ystäväni. Aloimme kilpailemaan siitä, kumpi pääsisi ensin alas. Uudestaan ja uudestaan kiipesimme ylös ja liu'uimme alas. Hän nauroi. Minäkin nauroin. Aloimme tappelemaan. Ihan vain leikillämme. Ilmeisesti lyöntini hänen naamaansa sattui, sillä hän alkoi itkemään. Siinä hän itki ja sanoi, että kertoo opettajalle minusta. Minä en suostunut siihen. Hän pyyhki kyyneliään, kun vein hänet kiipeilytelineen alle. Hän pyyhki likaisilla käsillään kasvojaan, niin että naamaan tuli ruskeita viiruja. Hän näytti niin pieneltä ja surkealta. Halusin saada hänet nauramaan.
Istuimme kiipeilytelineen alla ja minä revin hiuksiani ja söin kiviä. Hänestä se oli hauskaa. Minustakin se oli.