olen valvonut

en edes tiedä uskallanko kertoa
lupaat ettet eteenpäin sano
mutta ajatukseni sut johdattavat siihen tilaan
ettemme halua enää edes elää
ja minä ja minun sanani
satuttavat sinuakin
lupasit ettet heille sanojani anna
silti ne sinusta heille virtaavat
enkä enää tiedä pitäskö lopettaa vai yrittää
ainoot syytkin jäädä, muuttuvat haluksi lähteä
älä unohda että olen täällä
että minäkin halusin joskus elää
olla onnellinen ja tässä
ja haluan rakentaa kotini käsivarsillesi
vaikka niitä ei enää olekkaan
ja joudun ne haudasta kaivamaan

olen(ko) olemassa

nirvana soi täysillä
kyyneliä poskilla
olenko olemassa?
uskotko että pelkään, vai onko sinuakaan?
jos joku sanoisi etten ole olemassa, huutaisin
jos sanoisit ettet minua tuntisi, sekoaisin
jos joku kertoisi minun kuolleen, minä pelosta vapisisin
enkä minä tiedä onko yksi iso todellisuus, vai jokaisella omansa
enkä minä pelkää mitään enemmän, kuin olenko olemassa

ja kaikki häilyvältä tuntuu,
kunpa jostain otteen saisin
näin unta sinusta,
näytit kauniilta
eikä se tuntunut unelta
ole olemassa

ja välillä kun tarpeeksi kauan olen hiljaa
minä katoan
ottaisipa minua joku kädestä
sanoisi että olen oikeasti tässä
kunpa joku minua estäisi
kun minä todellisuuteni romuttaisin
ja kunpa sinä
kunpa sinä olisit olemassa

minä pelkään että lähdet
etkä enää ole
etkä koskaan ollutkaan
minulle totta

ja nyt huoneessani soi nirvana
olisitpa tässä
tai minä unessa
omassa maailmassa
omassa todellisuudessa
olisinpa olemassa