aktiivisempi torstai

Röökiä on taas palanut luvattoman paljon. Oon mielessäni pyöritellyt ajatusta vähentämisestä, mutta mitään konkreettista en sen eteen oo tehnyt. Tarkotus kyllä olisi taas alkaa vähentämään. Mulla on kuitenkin tavote, etten enää kaksvitosena toivottavasti polttais. Siihen on nyt vähän yli vuosi aikaa vielä. Harkitsen kirkasvalolampun ostamista. Uutena ne on aivan järkyttävän kalliita, mutta löysin Torista yhden semi halvalla. Tallensin sen suosikkeihin, mutta en oo vielä laittanut viestiä sille tyypille. Vaikka se oli halpa, niin mulla on rahat aika tiukilla just nyt. Pitää toivoa, ettei se kerkii myydä sitä jollekin toiselle.

Tää päivä lähti liikkeelle hitaasti. Mun keho vaati saada nukkua pidempään. Yleensä mulla on tavote, et heräisin kymmeneltä, mut tänään se ei kyllä toteutunut. Toisaalta on kans tärkeetä välillä kuunnella omaa kehoa ja tänään se sanoi mulle, et nyt nukut. Siispä mä nukuin. Päivän ensimmäinen aktiviteetti oli oikeestaan maalaaminen. Mulla ei juurikaan ollut fiilistä maalata, mutta päätin kokeilla silti. En ollut täysin tyytyväinen tuotokseen ja jäi sellainen olo, et jotain tästä puuttuu. Koitin pähkäillä sitä sit jonkin aikaa, mut en keksinyt mitään lisättävääkään. 

Nyt odottelen, että aika kuluis ja pääsisin lähtemään taidemuseoon. Siellä on kaks aika mielenkiintoisen oloista näyttelyä meneillään. Laitoin oikein hameen päälle tätä varten. Meikata en viittinyt. Vielä kyllä ehtis. Mulle tulee aina parempi olo itestäni jos oon ees vähän laittautunut. Kotona oon mielelläni lökärit ja t-paita päällä, mut ku lähtee johonkin, on kiva laittaa jotain siistimpää päälle. tai en tiiä onko siistimpi mun tyylin suhteen oikea sana, mutta tällä mennään. 

Päätin kuitenkin meikata ennen taidemuseoon lähtöä. Ajattelin, että miksikäs ei, kun aikaakin oli ja tiesin meikkaamisesta tulevan parempi fiilis. Taidenäyttelyt olivat ihan mieleisiä. Tykkäsin toisen näyttelyn kukkatauluista eniten. Se tosin ei varmaankaan ollut mikään yllätys. Kukista kun tykkään. Nyt pitäisi vielä jaksaa laittaa pyykit ja ehkä vähän siivoilla. Huomisellekin pitäisi keksiä jotain tekemistä. Saa nähdä. 

monster energy ultra fiesta mango ja hankala aamupäivä

Päätän antaa kirjoittamiselle uuden mahdollisuuden. Hiljaiseloa on jo jatkunut riittämiin. Aluksi pakko sanoa, että tää tuntuu todella vaikealta. Toisen-tupakan-polttaminen-vartin edellisen-polttamisen-jälkeen-vaikealta. En oikeen tiiä mitä sanoisin. Kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta just nyt. Heräsin aamulla auringonpaisteeseen. Sänky tuntui lämpimältä, vaikka verhot olivatkin kiinni. Auringossa makaamisesta tulee mieleen, että oisin kissa. Kuulostaa varmaan hassulta. Torkutin taas ainakin viisi kertaa. Onneksi ei periaatteessa ollut mikään kiire herätä. Lopulta nousin aamun ensimmäiselle röökille ja pesemään hampaat. 

Mulla oli tänään yks tapaaminen aamulla. Tai oikeastaan yhdeltätoista, mutta se on nykyään vielä aamua mulle. Musta tuntuu, että tapaaminen helpotti mun oloa vähän. Juteltiin tulevaisuudesta ja vähän suunniteltiin sitä. Siivosin keittiötä samalla ja siitä on kai syytä olla ylpeä. Saa ainakin jotain tehdyksi. Tapaamisen jälkeen jatkoin siivoamista makuuhuoneessa. Ei täällä kovin sotkuista ollut, mutta siellä täällä jotain yksittäisiä tavaroita hujan hajan. Siivotessani kuuntelin yhtä luentoa samalla. Aina täytyy olla jotain melua taustalla. Se tekee asioiden tekemisestä huomattavasti helpompaa. Inspiroiduin meikkaamaan itseni siivoamisen jälkeen. Ajattelin, että oisin ottanut kuvia itsestäni ja laittanut ne Instagramiin. Meikattuani olin ottamassa ensimmäistä kuvaa itsestäni auringonvalossa. Mieleni valtasi huonommuuden tunne. Laitoin puhelimen pois ja pesin meikit. Tää ei oo mikään uus juttu mulle. Näitä tunteita tulee ja menee silloin tällöin. Tai oikeastaan aika useinkin mut valtaa huonommuuden tunne. Se harmittaa ja suututtaa mua.

Energiajuoma on loppumaisillaan ja pohdin uuden korkkaamista. Se ei varsinaisesti ois mulle hyväksi, mutta ei oo jatkuva ketjupolttaminenkaan. En tiedä kyllä onko tollainen oikeutus mistään kotoisin. Tuntuu vaan, että tarviin jotain tekemistä. Mulla on viime aikoina ollut usein sellainen olo, että haluaisin tehdä jotain, mutta en vaan tiiä mitä. Ehkä se on hyvä merkki? Ainakin mun tekee mieli tehdä asioita, vaikka en niitä tekiskään. Kuitenkin samojen kotiaskareiden pyörittäminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Mut toisaalta parempi kai tehdä jotain, vaikka se ei oiskaan niin mielekästä. Taidan tässä välissä soittaa mammalle ja laittaa pyykkejä. Se tuntuu ihan hyvältä idealta just nyt. 

Pyykit laitettu, mammalle soitettu ja uus energiajuoma korkattu. Huonot tavat sallittakoon vaikeina hetkinä. Kunhan niistä ei sit jää tapa. Toisen pyykkikuorman jälkeen päätin nauttia olostani ja maata sängyssä auringonpaisteessa. Siitä tulee olo, että keräisi energiaa niin kuin joku aurinkopaneeli. 

Tekisi mieli koittaa meikata uudestaan. Lopputulos saattaisi taas olla pettymys, mutta mulla on halu yrittää vielä. Pelkään kuitenkin pettymyksen tunteen pilaavan mun tän hetkisen ihan ookoon olon ja riskin ottaminen tuntuu huonolta idealta. En kuitenkaan tiedä mitä muutakaan tekisin. Ei mulla oikein riitä ideat kirjoittamiseenkaan, kun mun elämässä ei tapahdu juurikaan mitään. Jotain pitäisi keksiä. Ehkä jätän tän nyt tähän ja jään pähkäilemään.