1. mun jo valmiiksi hauras itsetunto sai kovan kolauksen, kun sain kuulla, et mun kirjotukset on huonoja. mun tekemät jutut huonoja? ei oo mahdollista. tai no ehkä kukaan ei suoraan sanonu, et hei jene sun tekstit on ihan paskoja ja haiset, mutta niin mä sen tietty tulkitisin.
2. en millää jaksanu...
no mikä on sit muuttunu? no se nyt on ihan selkeetä mun mielestä. nyt jaksan. ehkä? onks mun jutut edelleen paskoja? todennäkösesti on. mut hei ihan sama! anna mun tehä juttuja huonosti pliis. on tyhmää jättää juttuja tekemättä vaan sen takia, et on huono niissä. mitä jos mä tykkään kirjottaa paskasti? kaiken lisäksi jotkut tykkää paskasta. kakkafetissi on juttu look it up (tai no ei tarvii tajusit varmaan).
on vähän nihkeetä teini-jeneä kohtaan leimata sen kovat kipuilut teiniangstiksi. sori siitä teini-jene. koitan aina silloin tällöin sunnuntaisin validoida sen teini-jenen fiiliksiä. se ei oo helppo homma, koska olihan se teini-jene aika raskas tyyppi. mut siis ei millään pahalla!!! no joo, mutta oikeesti. olinhan mä aika raskasta seuraa (ainakin itelleni) ja jos oon rehellinen nii oon kyllä edelleen. en vaan ehkä ihan niin paljoo. hyviä päiviäkin mulla nykyään on! tai no pääosin on ihan ok päiviä. eilen oli huono päivä (sunnuntaina). olin nii vihanen, et menin juoksulenkille. ihmeiden aika ei ole ohi tai jotain. se oli henkisesti ihan kivaa? fyysisesti se oli aivan kamalaa. valehtelisin jos väittäisin, et oisin ihan hirveesti juossut viimesen parin vuoden aikana.
pariin vuoteen mahtuu niin paljon kaikkea. viimeset kaks vuotta on ollu mun elämäni pisimmät kaks vuotta. mä voisin sanoo, et tää oli mun Fenix-lintu nousee tuhkasta hetki, mutta en taida sanoa niin. toi on sellane läppä mitä mä heitän. et varmaan tajuu ellet oo mun kaveri... tai no luulen, et ei mun kaveritkaan oikeen välillä tajua mun hassun hauskoja heittoja. se on ihan ok. ainakin mulla on hauskaa. mun on vähän vaikee muistella menneisyyttä. luulen sen johtuvan pääosin traumoista, kieltämisestä, pois työntämisestä ja päihteiden kanssa pelleilystä. kyl mä koitan käsitellä asioita, mut miten sä voit käsitellä asioita joita et oikeestaan ees kunnolla muista. tai miten asioita ylipäätään käsitellään? ehkä toi mysteeri selvii mulle, ku tarpeeks ahkerasti jaksan työskennellä tämän(kin) asian kanssa. päihteistä ja sekoilusta puheen ollen! tällä hetkellä ku kirjotan tätä oon ollu 673 päivää yritämättä itsemurhaa, 235 päivää viiltelemättä, 108 päivää ilman retkahtamisia ja kolme päivää ilman alkoholia. okei toi kolme päivää ilman alkoholia ei päätä huimaa. ehkä se tärkee osuus alkoholin kaa on kuitenkin se, et osaan käyttää sitä fiksusti nykyään! joo ei osais kuvitella. mä juon ehkä kerran kahessa kuussa. enkä juo enää yksin! en muista millon viimeks oisin juonu ihan yksin. en laske yksin juomiseks sitä, et puhun discordis viis tuntia putkeen ja samalla juon. pitäsiköhän sekin laskea?
tänään ostin ukulelen. tänään tosin on jo eri päivä, ku sillon ku viimeks kirjotin. tänään on keskiviikko ja kello on vähän yli kymmenen tällä hetkellä. noi aiemmat kirjotin maanantain ja tiistain välisenä yönä. mun oli tarkotus jatkaa myöhemmin jostain, mutta en jaksanut. nyt jaksan, mutta en enää muista, että mitä suunnittelin kirjottavani. kirjotankin siis nyt siitä ukulelesta. jokin aika sitten puhuin mun faijan kanssa ja se kerto mielikuvansa siitä, mitä teen täällä tampereella. se sano, et se näkee mut soittamassa ukulelea mun kämpässä (tai jotain sinnepäin). kerroin faijalle, että ei mulla oo enää ukulelea. rikoin mun edellisen ukulelen yhen riidan päätteeks. olin nimenny sen ukulelen brunoksi. hakkasin brunon aivan hajalle joskus ehkä kolme vuotta sitten. olin ostanu brunon olessani ehkä 15-vuotias. en tosin oo ihan varma, koska muisti vittuilee mulle usein. bruno oli mulle tärkee, vaikka en mä kyllä sitä ihan hirveesti soitellu enää täysikäsenä. miks mä sit hajotin mulle tärkeen bruno-ukulelen riidan päätteeksi? helppo vastaus olis varmaan se, että olin tyhmä. pidempi vastaus sisältäis varmaan analyysin siitä, kuinka vaikeeta mun oli käsitellä ja näyttää mun tunteita turvallisesti silloin. niin karseelta, ku se kuulostaakin nii ei ollu kovin harvinaista, et hajotin tavaroita tai itteäni. useimmiten itteäni tavalla tai toisella. oon viimeks hajottanu tavaroita 2020 kesällä muistaakseni. siitä on nyt kaks vuotta aikaa. aika hassua, et ennen se oli ihan normaalia mulle hajottaa joku ihme risuista väsätty kukkaruukku tai vaikka keittiön jakkara. se ihminen toisaalta tuntuu nykyään ihan vieraalta. se aiempi jene siis. ois tosin väärin mua itteäni ja muitakin ihmisiä kohtaa väittää, että hei en se ollu minä mä oon nyt ihan eri ihminen oon kasvanu ihan sikana kato kuin mahtava ja upee ja fiksu ja rauhallinen ja rento ja kiltti ihminen oon kokoajan 24/7 kato kato kato oonkasvanuniiiiiinpaljonviimesenparinvuoden aikana sydänemoji. ois helppo leikkiä, et kakskyt vuotta olin ihan joku muu ja nyt oon oma itteni. ois niin helppo erottaa itteni useampaan versioon ja esitellä kaikille tätä uudempaa parempaa versiota itestäni niinku jotain uusinta H2O-moppia. ois niin helppo sysätä vastuu omista teoista sille paskemmalle H2O-mopille ja olla kuin uudesti syntynyt nyt (< haha nyt nyt). mut joo oon mä kuitenki kasvanu ja muuttunu ja hyvä niin.
ostin tänään myös huulipunan. se on MAC:in huulipuna sävyssä 108 dubonnet. mä oon 14-vuotiaasta asti halunnu MAC:in huulipunan. en oikeen ees tiedä, että minkä takia. ehkä se johtu siitä, et katoin sillon tosi paljon grwm-videoita ja kaikilla cooleilla youtubettajilla oli MAC:in huulipuna. en koskaan saanu aikaseks ostaa sellasta, koska onhan se nyt aivan helvetin kallis. voi myös olla, että mä oon vähän nuuka. monessa jutussa koitan valita laadukkaan vaihtoehdon jos mulla vaan on varaa. meikit kuitenkin on poikkeus. ois siistii olla hyvä meikkaa ja oikeen meikkihifistelijä. valitettavasti mä oon ihan sika laiska opettelee mitään uutta ja meikkaan aika harvoin. tai no mikä on harvoin? laitan ehkä kulmat naamaan jos lähen himasta. jos meen näkee kaverei tai siis muualle ku prismaan nii ehkä laitan jotai muutakin. mä en vaa jaksa enää. miten ikinä pystyin yläaste-ikäsenä pitää pillifarkkui koko päivän ja meikkaa joka aamu? täl hetkel mul on pääl torista ostetut adidaksen shortsit, joku varmaan seittemän vuotta vanha nirvanan paita ja kissapanta. kissapanta siks, että kesällä otsatukka tuntuu ihan hitaalta kidutukselta. musta on tullu vanha ja mukavuudenhaluinen (mut ei tarpeeks mukavuudenhalunen, et kasvattaisin otsatukan pois).
takasin siihen huulipunaan. miks mä ostin sen tänään? miks mä tänää olin sen arvonen? en ollu suunnitellu asiaa ollenkaan. olin sokokselta hakemassa pakettia ja kelasin käydä ostamassa lumenen hoitovettä, ku aiempi oli loppu. olin varannu vähän enemmän käteistä mukaan ukulelen ostamisen takia ja mulla jäi aika paljon ylimäärästä. yhtäkkii mul vaa oli pääs kela, et mä ostan MAC:in huulipunan. sit menin kattomaan niit ahdistuneena ja lopulta valitsin ton. tänään hikisenä ja väsyneenä olin sen 22,90€ maksavan huulipunan arvonen. laitan sitä ehkä huomenna, ku meen keskustaan jätskille. sen ois paras olla hyvä huulipuna... toisaalta onko 22,90€ paljoa huulipunasta? no google sanoo, et mun edellinen huulipuna on maksanu jotai 4€, joten on se 22,90€ aika paljon. ainakin mulle.
mitä sit kahden vuoden aikana on tapahtunut? mun suurenmoisen henkisen kasvun lisäksi siis. no mun hiukset on ainakin kasvanu. olin siis tasan kaks vuotta sitten kalju. mun paras ystävä eli mun koira vicky kuoli marraskuussa 2020. se oli ihan hirveetä. mikään ei oo koskaan ollut mulle niin raskasta ja vaikeeta ku vickyn hyvästeleminen. mulla on sitä aivan suunnattoman kova ikävä edelleen. useina päivinä mietin vickyä. mua harmittaa, et muutin tampereelle ilman vickyä. toisaalta tampere ois ollu ihan tuntematon paikka sille. siitä huolimatta mä useina päivinä toivon, et se tulis nuolemaan mun naamaan ja näin kesäsin söis porkkanan mun kaa puokkii keittiön lattialla. mä oon tosi nuoresta asti kelannu, et mä en aio elää päivääkään ilman vickyä. tajusin kuitenkin vickyn kuoleman jälkeen, et se ois tosi epäreilua sitä kohtaan. ei se oo sen syy, et sen aika tuli täyteen. se olis varmasti hengannu mun kanssa vielä pidempään jos se ois voinu. mulla on vickystä tatuointi mun kädessä, jotta se voi kulkee aina mun matkassa ja muistutella mua elämän hyvistä jutuista. sit mä oon saanu pelottavan paljon uusia ystäviä. pelottavan täst asiast tekee se, että en ois pari vuotta sit uskonu tän olevan mahollista. mulla on myös edelleen vähän hankaluuksia totutella olemaan monen ihmisen ystävä. sosiaaliset tapahtumat kuluttaa mua aivan sikana ja mun pitääkin latailla akkuja kattomal himas pari päivää animee ennen ku jaksan taas mennä mihinkää. oon kuitenki tosi ilonen ja kiitollinen mun uusista kavereista, vaikka ystävyyssuhteet on mulle edelleen vaikeita. mä myös valmistuin lukiosta vihdoin. jo oli aikakin oikeesti. oon ylpee, et must lopult tuli ylioppilas. kirjotin ihan ok arvosanat, MUTTA!!! sain sinnikkyys-stipendin! en tienny etukäteen, et saan sellasen ja sit kävelin ihan nolona sinne kaikkien ihmisten eteen. ei siinä olinhan mä aika sinnikäs. yks mun hassun hauskoista heitoista on muistutella kaikkia mun läheisiä siitä, et sain sinnikkyys-stipendin. ehkä mä oon edelleenki vähän raskasta seuraa. oon myös saanu lopulta ees jotenkin toimivan lääkityksen. homma on vähän hakusessa vielä annosten suhteen ja mahdollisten muiden lääkkeiden suhteen, mutta oikee suunta on vihdoin löydetty. ei siinä mennykää ku mitä? melkee viis vuotta? lukion päättymisen kunniaks lähin menee salosta. monikaan mun tekemist päätöksist ei oo tuntunu yhtä hyvält ku se. nykyään asun tampereella pienemmässä ja kalliimmassa kämpässä, mut elämä on ihan ok. oikeesti.
moni asia on muuttunu ja mun elämä on nykyään jopa ihan okei suurimman osan ajasta. oonko mä sit ihan eri tyyppi nykyään, ku kaks vuotta sit? kuten aiemmin jo pohdin, nii en oo. mun lempivärit on edellee violetti ja viininpunainen, mun yks lempiruoista on edelleen kevätkääryleet ja mul on sama polo pihassa. tykkään myös edelleen kasveista, räsymatoista ja pehmoleluista. en vieläkään oo saanu vedettyä yhtäkään leukaa tai lopettanu lihansyöntiä. mulla on edelleen vaikeuksia mun tunteiden kanssa ja ihmisten ymmärtämisessä. puhdistan edelleen korvat vanupuikoilla tosi useesti, vaikka vanupuikkoja ei vissiin ees sais käyttää siihen hommaan. juon edelleen baarissa mieluiten irmaa, kelkkaa tai kossushotteja. kaljaa enkä kahvia juo vieläkään. röökiä menee edelleen liikaa, vaikka sen hinta on kyllä parissa vuodessa noussut. en vieläkään usko sängyn petaamiseen, mut petaan sen kuitenki sillo harvoin ku joku tulee käymään. yksiössä on vaikeempi piilotella sotkusta sänkyä vieraiden katseilta. kaupassa käynti edelleen ahdistaa ja on vaikeeta ja edelleen kuuntelen musaa täysillä, kun sinne joudun. toisinaan on edelleen sellasia päiviä, etten pääse sängystä ylös muuta ku kuselle ja röökille. niitä päiviä tosin on aika paljon vähemmän nykyään. vieläkään en uskalla paljoo postailla julkisesti mitään minnekään, ku hävettää aiemmat sekoilut. no nyt postaan tän ainaki. tai no kohta.
mulla on aika paljon tulevaisuuden suunnitelmia nykyään. ennen ei ollut yhtään, nyt on jonkin verran. ei mitään ihan hirveen isoa tai maata mullistavaa vieläkään, mut en usko sellaseen enää. suuret suunnitelmat ei sovi mulle. haluun saada tehtyy ees yhen leuanvedon elämäni aikana ja haluun myös voittaa jonkun (muun ku lapsen tai vanhuksen) kädenväännössä. odotan aika innolla elokuussa alkavia opintoja. alan opiskelee siis puutarha-alaa. haluun jatkaa lukemista, käsitöitä ja ukulelen soittamista. soitin sitä ukulelea tänää siis vähän yli tunnin, et aika tuore juttu. haluun tutustua uusiin ihmisiin ja tehä siistei juttui mun kavereiden kanssa. haluun ostaa lego-bonsaipuun mun lego-kukkasten seuraks. haluun vähentää lihansyöntiä tai mahdollisesti jopa lopettaa sen kokonaan. haluun olla parempi sisarus, kumppani ja ystävä. haluun kasvaa lisää ihmisenä ja oppii validoimaa sen angstisen teini-jenen tunteita. haluun oppii antaa itelleni anteeks ja olemaan vähemmän ankara itelleni. haluun kasvattaa pitkät hiukset. ei sillä et tykkäisin pitkistä hiuksista itelläni, mut haluun testata sitä. mul ei oikee koskaan oo ollu hirveen pitkät hiukset. no on niitä juttuja varmaan lisääkin, mut en jaksa miettiä tai luetella enempää. nyt haluun röökille ja syömään iltapalaa.
heippa
