elämä oli meidän helvetti

mä toivon et sitku kuolen pääsen turvaan

pääsen turvaan pahalta

pääsen paikkaan, jossa ansaitsen sen kaiken rakkuden jota en täällä saanutkaan

saan kokea jokaisen mun rakkauden

pääsen paikkaan jossa oon sun aina

pääsen paikkaan jossa meille on aikaa

pääsen paikkaan, josta en koskaan lähtenyt

sydämees meen kautta aortan

siellä uuden universumin alotan

annan sun veren kulkee mun lävitse

sun viereen päädyin ihan itse

älä pliis taas alota

annan itelleni luvan hajota

mä alan syvemmälle vajota

ees viha ei sua mun sydämestä kadota

muhun putoa, niin annan sun mut rikkoa

kädet mun saat katkasta

kyllä mä sua rakastan

se lämmittää mun sydäntä

kun hän pitää meteliä

sillon ku hengittää

anna mun aina katsella häntä

nussitaan pilvien päällä

ei meidänlaisille kuoleman jälkee oo helvettiä

meidän helvetti oli jo täällä

nyt voidaa hengähtää

ikuisuus levähtää

ei oo mitään hätää

en oo menos mihinkään

en lähde ikinä

kipeä pää

se tapahtu taas sittenki
en osaa sanoo enää nätisti
et koitin taas tappaa itteni
mitä jos tän loppuun vedänki
hengen iteltäni vienki

tääl on vitun kylmää nyt
tuntuu et sydän ois jäätyny
koitan pulssii
ei viel pysähtyny

mä oon yksin täällä
en tunne yhtään mitään
tai ketään
en mä haluu herää

herätä
ylös mut vedä
auta
en saa henkeä

nyt on taas lämmin
hyvä olla
älä saatana
se polttaa
se satuttaa
se on ihan liian kuumaa

tiiät sen kun se sua mukavasti lämmittää
katot kun veri lavuaarista häviää
et tunne sun käsiä
en voi käsittää
miten en tunne enää mitään

oon pohjalla
oon pieni
kato ku täällä kierin
mitä sun just nyt tekee mieli?
älä sano kovaa
kuiskaa se mun korvaan
sano ku se ei vois enää satuttaa
niinku se ois sanoja vaan
ei mitään sen suurempaa

mä ajan taas ympyrää
mun näkö sumenee
en mitään nää
en nää kun se tulee eteen
en nää ku se lopun musta tekee
mä ajan mereen

se oli vahinko
oon pahoillani
pidä mua väkisin paikoillani
ota kii ku leikin puukoillani
se on nyt ohi

se tunne mut taas jättää
se jättää mut tähän yksinään
ennen ku se lähtee
se kuiskaa: "ei oo mitään pelättävää."
"älä mee. älä jätä. mitä jos en yksin kestäkkään tätä?"
mä pyydän, mä anelen
meen polvilleni ja rukoilen
mut se lähtee ja vilkuttaa
jättää mut verisissä polvissa huutamaan

mä huudan vieläkin
mä rukoilen sitä edelleenkin
"tuu jo takas. ei pitäs olla ilman sua. mä en kestä, en haluu vapautua."
se kattoo mua kattojen päältä
se kattoo ku hypin jäällä
toivot et jää räsähtää
putoon, mut jää kiinni pää
oon päästä kiinni jäässä
"jenna. mä oon vaan sun päässä."
"et oo. tuu takaisin. mä sulle ihan kaiken antaisin. kunhan et jätä, et nyt kun on niin pimeää."
se mulle nauraa räkättää
kääntyy ympäri
ja näyttää keskaria perään

ollaan oltu nyt hetki ilman sitä
pidetään tää meijän välisenä
mut se mua kokoajan tuijottaa
pyydän että se lopettaa
mut se jää taas katsomaan
se valvoo kun mä nukahdan
katsoo
ja on tässä
ihan kokoajan

elämä on, konstikas

paniikkikohtauksia mielisairaalan pihalla
vitun ironista
anna mun vittu itkeä
haluun nyt levätä
verta mun kädessä, kohta viemärissä
onko nupon vessa hyvä paikka tappaa ittensä?
pidän nii kovaa kii, ettet pysty lähteä
14, mä painan lähetä
onks tää nyt sitä vitun telepatiaa
ku aletaa huutaa samaan aikaan
tää on jo rutiini
pinttyny tapa
n itteni