Pihalla oli kiipeilyteline. Siinä oli paljon kaikkea. Oli tavallinen liukumäki, erilaisia portaita, tikkaita, putkia ja rautainen tanko, jota pitkin pystyi liukumaan alas kuin palomies. Halusin liukua tankoa pitkin, mutta poika ohitti minut. Hän oli ystäväni. Aloimme kilpailemaan siitä, kumpi pääsisi ensin alas. Uudestaan ja uudestaan kiipesimme ylös ja liu'uimme alas. Hän nauroi. Minäkin nauroin. Aloimme tappelemaan. Ihan vain leikillämme. Ilmeisesti lyöntini hänen naamaansa sattui, sillä hän alkoi itkemään. Siinä hän itki ja sanoi, että kertoo opettajalle minusta. Minä en suostunut siihen. Hän pyyhki kyyneliään, kun vein hänet kiipeilytelineen alle. Hän pyyhki likaisilla käsillään kasvojaan, niin että naamaan tuli ruskeita viiruja. Hän näytti niin pieneltä ja surkealta. Halusin saada hänet nauramaan.
Istuimme kiipeilytelineen alla ja minä revin hiuksiani ja söin kiviä. Hänestä se oli hauskaa. Minustakin se oli.
