olen heikko

tänään olin leikisti kipeä

ja kaikki muukin tuntuu leikiltä

ei millään ole merkitystä

enkä minä jaksa todellisuuteesi vajota enää

enkä minä uskalla enää pelätä

haluan vahvuuteni muille näyttää

vaikkei sitä olemassa olekkaan

olen valvonut

en edes tiedä uskallanko kertoa
lupaat ettet eteenpäin sano
mutta ajatukseni sut johdattavat siihen tilaan
ettemme halua enää edes elää
ja minä ja minun sanani
satuttavat sinuakin
lupasit ettet heille sanojani anna
silti ne sinusta heille virtaavat
enkä enää tiedä pitäskö lopettaa vai yrittää
ainoot syytkin jäädä, muuttuvat haluksi lähteä
älä unohda että olen täällä
että minäkin halusin joskus elää
olla onnellinen ja tässä
ja haluan rakentaa kotini käsivarsillesi
vaikka niitä ei enää olekkaan
ja joudun ne haudasta kaivamaan

olen(ko) olemassa

nirvana soi täysillä
kyyneliä poskilla
olenko olemassa?
uskotko että pelkään, vai onko sinuakaan?
jos joku sanoisi etten ole olemassa, huutaisin
jos sanoisit ettet minua tuntisi, sekoaisin
jos joku kertoisi minun kuolleen, minä pelosta vapisisin
enkä minä tiedä onko yksi iso todellisuus, vai jokaisella omansa
enkä minä pelkää mitään enemmän, kuin olenko olemassa

ja kaikki häilyvältä tuntuu,
kunpa jostain otteen saisin
näin unta sinusta,
näytit kauniilta
eikä se tuntunut unelta
ole olemassa

ja välillä kun tarpeeksi kauan olen hiljaa
minä katoan
ottaisipa minua joku kädestä
sanoisi että olen oikeasti tässä
kunpa joku minua estäisi
kun minä todellisuuteni romuttaisin
ja kunpa sinä
kunpa sinä olisit olemassa

minä pelkään että lähdet
etkä enää ole
etkä koskaan ollutkaan
minulle totta

ja nyt huoneessani soi nirvana
olisitpa tässä
tai minä unessa
omassa maailmassa
omassa todellisuudessa
olisinpa olemassa

olen loputon

ja kun tajusin sen soi pariisin kevät, soi yhäkin
niin tyhmältä tuntuu nyt
olen loputon

olen etsinyt

onko jossain paikka kaltaiselleni?
voinko jossain olla onnellisimmillani?
ja vaikka pinnalla olisin,
ylemmäs haluaisin.
todellisuudessa syvemmälle vajoaisin.
tietää kai vain tahtoisin.
missä on tilaa hengittää?

olen ämpärillinen maalia

maali rapisee hiljalleen irti joka paikasta, sen alta paljastuu jotain kaunista. täydellinen olet ilman päällyskerrosta. onko sinulla edes pientä aatosta siitä mitä kätket maailmalta?

olen halunnut

haluan unohtaa ihmiset jotka satuttavat minua
haluan huomenna herätä aikaisin
haluan mennä nukkumaan
haluan lainata kirjastosta kasan kirjoja
haluan lainata näytelmäkirjallisuutta
haluan pois täältä
haluan sinua
haluan nukkumaan, minua nukuttaa
haluan l o  p   e    t

olen sinua edellä

ensimmäinen päivä töissä
siivoilin, asettelin
aivan kauheasti pelkäsin
ja jännitin

paikalle tunnin etuajassa saavuin

putsasin laatikkoa

se haisi aivan varmasti ystävältäni 

ja hänen huoneeltaan lapsuudessa

myin ainakin yksitoista ranneketta
oli mukavaa, ai että
kai sinä nauroit
ja nyt voit viiltää kurkkusi auki, olkaa hyvä

käyttää voit siihen terävää katsettasi

ei, käytäkkin älyäsi

paitsi että hetkinen

olen edelläsi

olen unelmoinut kesästä

katselen kuvia kesältä,

kuinka suutelitkaan taivasta

näytit kauniilta

kesäiltana

en vieläkään ole motivaatiota tähän saanut

on ollut lähellä etten jaksanut

kesä tule takaisin ja ole taas täynnä

i l o a

s u r u a

s e i k k a i l u j a

i h m i s i ä

o n n e a

i t k u a

kaipaan valoisia öitäsi

ikävöin sinua niin

ole kesä kaunis

ole kesä ihana

ole kesä täällä

olen kokonainen(ko)

kuin horroksessa ollut,
jossain ojassa kai maannut
valkoisena, värittömänä ja kuolleena
sinun jäljiltäsi tuhottuna
sydän täysin kallellaan
oli se kuitenkin paikoillaan
hiljaa totuutta pakenin
muistaa huomista halunnut en
kaipasin olemattomia sanojasi
ja kuvittelin omiani

veri palaa takaisin sormen päihinkin
hetkeksi tuhosit, mutta kokoat uudelleen
olin kellariin jätetty palapeli joka oli leimattu mahdottomaksi
palat hieman liian isoja ja kulmapalat kääntyneet kuperiksi
sait minut hetken tuntemaan itseni voimattomaksi
joku löysi kellarista palapelin
se joku koittaa kovin koota palapelistä kaunista kuvaa
en halua pettää itseäni, mutta tämän lupaan
jos saan taas valoni, sitä ei vie enää kukaan

enhän minä voinut sille mitään että olit huono kokoamaan palapelejä
en voi sille mitään että pidät enemmän ristikoista
ongelmat mahdottomat
sinutkin kuitenkin ratkoivat
älä esitä ettet minua siedä
minulla on sinulle lahja, sitä et tiedä
aion tulla luoksesi taialla
maagisella voimalla

pullotit minut ja nimesit häiriöksi
ihmiseksi hyödyttömäksi
kosketit minua ja valo kai syttyi hetkeksi
mutta kuin lamput, en minäkään pala ilman virtalähdettä
ja joskus minäkin palan loppuun
ja vaikka kuinka haluaisit
en palaa luoksesi

ei särjettyä täysin kokoon saa
ei auta edes unohtaa
olen monesti sanonut, mutten sitä osaa
en osaa unohtaa ihmisiä kuukausien sisällä
en edes vuosien
en minä ole sellainen
tunsitko minua laisinkaan?
älä esitä että tiedät mikä on hyväksi
sinä teoillasi satutit minua
lupasin odottaa

luon ihmisiin pienen pakkomielteen joskus
se saattaa kuullostaa pelottavalta
pakenitko siksi?
luon sen tietämättäni
se syntyy automaattisesti
jumaloin joitakin ihmisiä ja saan heistä virtaa
eivät vanhempani koskaan minua kykeneet oikein kytkemään
aina yksi virtapiiri pois paikoiltaan
etsin siksi niitä muualta
uusista ihmisistä iloa sain
jos en heitä romukoppaan heittänyt, he heittivät minut
olit toinen joka minut sinne heitti

olen aina luullut että onnellisuuteni on yhdestä ihmisestä kiinni
silti olen onnellisimmillani yksin
ja nauran muiden onnelle
sille miten jotkut oikeasti löytävät toisensa
ja näänhän minäkin miksi olet onnellinen
sanasi mielessäni kaikuvat yhä
luulit omistavasi minut
ja niin omistat
ole kiltti
älä särje minua kuin muut
ole kiltti
älä kohtele minua kuin he
ole kiltti
älä riitele minusta kuin ne
ole kiltti
en ole esine

olen lupaus epäonnistumisesta

näetkö minut kuvottavana,
kamalana, oksettavana
enkö olekkaan taidetta
enkö olekkaan mainetta
rahaa, kunniaa taikka rakkautta
enkö olekkaan enää kaunis
olenko vain kuvottava, vastenmielinen?
naurattava, lapsenmielinen
kaukaata kuvottava, läheltä oksettava
oksentaisitko päälleni kauniita sanojasi jos ottaisin kädestäsi,
vai työntäisitkö kauniin pääsi linja-auton alle nähdessäsi naamani.
olenko sinulle näkymätön, etkö minua tuntea voi?
voisinko olla ilma sinulle?
voisinko olla happi jotat hengität?
voisitko hengittää minua keuhkot pullollesi,
lyökö minun sydämeni kohdallasi
ja entä jos tapaan sinut taas
rakastutaanko uudestaan?
vai olenko sinulle vain ja ainoastaan
lupaus epäonnistumisesta?

olenko sinulle kärpänen niskassa
vedestä tullut tahra pöydässäsi
hankauma kantapäässäsi
vedestä ei tule tahroja
olenpas typerä

olen ymmälläni

olen ymmälläni
toisin sanoen hämilläni
en tiedä ymmärränkö lainkaan
vai enkö vain tahdo tietää
en käsitä
en sisäistä
en välitä
mutta oikeastaan välitänkin
äh en minä tiedäkkään

ole hyvä ja puhu

toivon ettei kesä yllätä uudestaan

etten joudu pettymään

uudestaan hukkumaan

uudestaan kuolemaan

uudestaan elämään

uudstaan kärsimään

uudestaan heräämään

uudestaan toivomaan

ja ennen kaikkea

uudestaan rakastumaan

sinä

mistä tiedän tarkoitatko minua?
mistä voin muistaa enää sinua?
addiktio

jos sanon rakastaa, he arvaavat
jos olen hiljaa, he tietävät
en osaa ajatella
ja kun mielikuvitus juoksee tarpeeksi kovaa,
voin kuvitella
sinut

mutta jos en kuvittele sinua siihen
niin ehkä jätät rauhaan
ehkä annat olla

tiedätkö
tietyt sanat ja kuvat
mieleeni sinut tuovat
tietyt eleet ja ilmeet
ne muistuttavat kaikki sinusta

en ole epätoivoinen tai masentunut
en ole elämään kyllästynyt
en ole hengittämiseen pitkästynyt
mutta aina kun hengitän
silloin muistan sinut
olen sairas

sekavuus

uskallus

uskallanko hengittää, uskallanko ottaa askeleen?
otin tänään ensimmäisen.
kokeilen tätä.
uskon heitä.
anna anteeksi.
en jaksa enää elää näin, en jaksa odottaa
olen jo unohtanut silmiesi värin,
ei tarvita paljon niin unohdan sinut kokonaan.
mutta pelkään vielä kävellä,
olen niin rikki vielä
pieni minä odottaa että muistat
pieni minä odottaa viestiäsi
vielä toisetkin neljä kuukautta
pieni minä ei uskalla enää rakastaa
mitä jos tähän taas palaan?
ihan kuin oisin juuri syntynyt
mitä jos huomenna jo kuolen?
mitä jos jalat pettää?
mitä jos muistankin taas silmiesi värin?
niin. silloin ollaan taas alussa.
rakastun sinuun uudelleen.

synti

tänään tein väärin
teen huomennakin
ja ylihuomenna
älä yritä minua estää
vaikene
en jaksa kuulla ääntäsi iltaisin
en jaksa muistella sinua enää
en jaksa, en jaksa, en jaksa
ne nauraa mulle,
ne nauraa mulle.
auta mua.

rakkaus

ei
ei enää
ei vielä
älä
pelkään
en kuule, enkä näe
älä jätä minua tänne
ole kiltti ja pelasta

minä

tylsimykseksi sanotaan, kutsutaan ja haukutaan.
nukun, makaan lattialla,
en sekuntiakaan sulle vapaa-ajastani anna
kaikkein hurjimmat kokemukset,
ei ne eivät ole todellisia.

"kerran näin unta että ajoin skootterilla ilman kypärää motarilla. se oli syntymisen jälkeen hurjinta mitä melkein viisitoista vuotisen elämäni aikana on tapahtunut"

näytät hyvältä tuossa mekossa, paidassa, hameessa ja housuissa,
ainakun astelet noissa koroissa
ei sillä ole väliä mitä sanon
täytät minut paremmin kuin lasisi
tajusin jotain tänään
olen sairas

surkimus

olen surkimus pyjamassa, hameessa, mekossa, paidassa, suihkussa, unessa, koulussa, elämässä.
ei voi osata, ei voi oppia, ei voi rakastaa, ei voi pelätä.
jaa.

lasi

keittiössä kattila ja pannu nauraa:
"ruoka on katettu vain sille joka kirjoittaa typeryyksiä nettiin"
"ei ole typerää", intän
"et ymmärrä. et elämääsi ulkopuolisten silmissä nää"

elämä

hukun ja se ei haittaa. en unohda ja se tästä tekee vaikeaa. en ole koskaan osannut, en milloinkaan. ei riitä enää yritys, ei toivo ei halu. en riitä, en ole tarpeeksi. vaikka koitan jaksaa ja oikeasti yritän, niin putoan taas alemmas ja vajoan. en osaa enkä halua. en jaksa enkä tarvitse.

opetit paljon, mutta et ollenkaan. tiedän ettet jaksa enkä sitä odotakkaan. tiedän ettei mikään olisi ennallaan, kuinka vanhoja haavoja ei voi parantaa. halusin vain auttaa ja olla siinä. halusin pitää kädestä. halusin nähdä sinun hymyilevän. en suullasi vaan silmilläsi. odotan ja odotan vaikken koskaan saa. kaipaan ja kaipaan vaikket luokseni haluakkaan.

ei saa rakastaa. ei saa vihata. se on liikaa enkä kestä sitä. en tiedä mitä tunnen. olen kuin robotti. ei saa, ei saa, ei saa. avasin sydämeni sinulle. vain sinulle ja toivoin että se riittäisi. nyt en avaa sitä. en kellekkään. en milloinkaan. kyse ei ole minusta ei sinusta. en ymmärrä. olet viisas ja kaunis. et niinkuin he väittävät. älä kuuntele.

tunnen sekavuutta, yksinäisyyttä. olen tukahdettu. en jaksa nousta. nousen silti ja teen sen uudelleen. kätken sanat sydämeen. kätken tunteet näytän vain ilon. oikeasti kaikki on hyvin. usko. ymmärrän ettet mua halua. ymmärrän kuinka on sekavaa. ymmärrän mitä tunnet, mutta silti, en ymmärrä. tiedän kuinka en osaa kirjoittaa. en soittaa. en laulaa. tiedän että ihmiset pilkkaa. ei saa, ei saa, ei saa.

ulkopuoliset eivät ymmärrä. pitävät hulluna. ei saa.

mietin enkä puhu ollenkaan. vietän aikaa. yksin. täällä. ei kukaan oikeasti halua auttaa. käskevät unohtaa. ei tajua mitään. ei saa. väittävät että se auttaa, vaikka haluan muistaa. en halua unohtaa ja haluan sinut ikuistaa. tiedän että pelkäät, tiedän että ajattelet liikaa. tiedän että vihaat minua. ei saa, ei saa, ei saa. ei saa vihata, ei rakastaa. vihaat sitä. ei. en saa sanoa niin. ei en saa.

jotkut haluaisivat ymmärtää, mutten tajua itsekkään. nämä ovat ajatuksiani. enkä itsekkään ymmärrä. älä pidä hulluna, älä koita ymmärtää, älä pidä kädestä. älä unohda.

toivoisin, että yrität ymmärtää, pidät kädestäni, unohda.

en tiedä mikä on parhaaksi enkä osaa auttaa. maailma on sekava, ruma ja kaunis. luonto on kaunis, mutta niin ruma ja julma. sinä olet kaunis, mutta niin ruma ja julma. olet luontoni ja rakastan sinua, mutta en saa, en saa.

en saa rakastaa, en saa unohtaa, en saa vihata, en toivoa, en haluta, en tahtoa. muuten menetän kaiken. yksikin kosketus ja kaikki putoaa. yksikin sana niin olen onnellinen. en halua painostaa, en vaatia. älä usko heitä. älä minua. älä edes itseäsi. miten täällä pitää elää. miten täällä pitää olla.
ei saa. ei saa.